Livejournaliin kirjoittaminen tuntuu välillä siltä että istuisin lavalla pikkuisella jakkaralla silmät sidottuna ja pitäisin monologia. Kuulen välillä yleisöstä ihmisten yskäisyjä ja kuiskauksia, mutta en ollenkaan voi olla varma, kuinka monen ihmisen yleisö mulla on ja keitä kaikkia siellä on. Haluan minimoida tällaisen tunteen ja siksi pyydänkin ( Read more... )

Aikuinen, näe nuoren epätoivo

Linkin artikkelista muistuu mieleeni ihan ensimmäiset masennusvuoteni. Ala-asteella, olisiko ollut viidennellä joskus vuonna 2000 kun masennukseni ensimmäisiä kertoja kasvoi miltei sietämättömäksi, en uskaltanut kertoa kenellekään olevani masentunut, koska pelkäsin hysteerisesti kaikkien kuittaavan sen sanomalla "se ( Read more... )